Tie Kristuksen luo

10/14

Luku 9—Kristillinen elämä

Jumala on maailmankaikkeuden elämän, valon ja ilon lähde. Samoin kuin valo säteilee auringosta ja vesi virtaa kuohuvista lähteistä, virtaavat siunaukset hänestä kaikille hänen luoduilleen. Ja missä Jumalan elämä on ihmisten sydämissä, siellä se virtaa rakkautena ja siunauksena. TK 67.1

Langenneen ihmisen korottaminen ja lunastaminen oli Vapahtajamme ilo. Sen tähden hän ei pitänyt elämäänsä kalliina, vaan kärsi häpeästä välittämättä ristinkuoleman. Samoin enkelit työskentelevät toisten onnen hyväksi. Se on heidän ilonsa. Synnittömät enkelit suorittavat työtä, mitä itsekäs sydän pitäisi nöyryyttävänä palveluksena, nimittäin palvelevat niitä, jotka ovat kurjia, luonteeltaan ja arvoltaan kaikin puolin alhaisia. Kristuksen itsensäuhraavan rakkauden henki vallitsee taivaassa ja on sen autuuden perustus. Tämä henki on Kristuksen seuraajillakin, ja he tekevät sen mukaista työtä. TK 67.2

Kun Kristuksen rakkaus täyttää sydämen suloisena tuoksuna, ei sitä voida salata. Kaikki, joiden kanssa tulemme kosketukseen, tuntevat sen pyhän vaikutuksen. Sydämessä asuva Kristuksen Henki on kuin erämaassa oleva lähde, joka virtaa virvoittamaan kaikkia ja saa ne, jotka ovat menehtymäisillään, halukkaasti juomaan elämän vettä. TK 67.3

Rakkaus Jeesukseen ilmenee haluna vaikuttaa samalla tavalla, kuin hän vaikutti ihmiskunnan siunaukseksi ja kohottamiseksi. Se johtaa rakkauteen, hellyyteen ja myötätuntoon kaikkia luotuja olentoja kohtaan, jotka ovat taivaallisen Isämme huolenpidon alaisia. TK 67.4

Vapahtajan elämä maan päällä ei ollut itsekästä eikä mukavuudenhaluista, vaan hän työskenteli väsymättömällä innolla ja uutteruudella kadotetun ihmiskunnan pelastukseksi. Seimestä Golgatalle saakka hän kulki itsekieltäymysten polkua eikä koettanut vapautua vaikeista tehtävistä, rasittavista matkoista tai uuvuttavista huolista ja toimista. Hän sanoi, että Ihmisen Poika ei “tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä” (Matt. 20: 28). Se oli hänen elämänsä suuri tehtävä. Kaikki muu oli vähempiarvoista. Hänen ruokansa ja juomansa oli noudattaa Jumalan tahtoa ja suorittaa tehtävänsä. Itsekkyydellä ei ollut mitään sijaa hänen työssään. TK 68.1

Samoin nekin, jotka ovat tulleet Kristuksen armosta osallisiksi, ovat valmiit uhraamaan mitä hyvänsä, jotta toisetkin, joiden puolesta hän kuoli, tulisivat osallisiksi taivaallisesta lahjasta. He tahtovat tehdä kaiken voitavansa, jotta maailma tulisi paremmaksi sen tähden, että he ovat siinä. Tällainen henki on todella kääntyneen sielun varma merkki. Niin pian kuin joku on tullut Kristuksen luo, syntyy hänen sydämessään halu ilmoittaa toisille, kuinka kalliin ystävän hän on löytänyt Jeesuksessa; hän ei voi sydämessään salata pelastavaa ja pyhittävää totuutta. Jos olemme puetut Kristuksen vanhurskauteen ja jos hänen Henkensä läsnäolo täyttää meidät ilolla, emme voi vaieta. Jos olemme saaneet tuntea ja havaita, että Herra on hyvä, on meillä jotakin kerrottavaa. Samoin kuin Filippus löydettyään Vapahtajan kutsui toisia hänen luokseen, samoin mekin kutsumme. Me koetamme esittää heille Kristuksen voimaa ja näkymättömän, tulevan maailman todellisuutta. Meillä on palava halu seurata Jeesuksen jälkiä ja sydämellinen toivo, että ympäristömme näkisi Jumalan Karitsan, joka ottaa pois maailman synnit. TK 68.2

Kun koetamme olla siunaukseksi toisille, tuottaa se siunausta meille itsellemme. Se on Jumalan tarkoituskin antaessaan meille tehtävän lunastussuunnitelmassa. Hän on antanut ihmisille etuoikeuden tulla osallisiksi hänen jumalallisesta luonteestaan ja sitten vuorostaan jakaa siunauksiaan lähimmäisilleen. Tämä on korkein kunnia ja suurin ilo, minkä Jumala voi ihmisille antaa. Ne, jotka siten ottavat osaa rakkaudentyöhön, tulevat mitä läheisimpään yhteyteen Luojansa kanssa. TK 69.1

Jumala olisi voinut antaa evankeliumin julistamisen ja rakkaudentyöt taivaan enkelien tehtäväksi. Hän olisi voinut käyttää muita keinoja tarkoituksiensa täyttämiseen. Mutta äärettömässä rakkaudessaan hän valitsi meidät työtovereiksi itselleen, Kristukselle ja enkeleille, jotta me voisimme saada osamme epäitsekkäästä työstä koituvista siunauksista, ilosta ja hengellisestä ylevyydestä. TK 69.2

Kun otamme osaa Kristuksen kärsimyksiin, tulemme sydämelliseen yhteyteen hänen kanssaan. Jokainen uhrautuvainen teko toisten hyväksi vahvistaa hyväntekeväisyyden henkeä antajan sydämessä ja yhdistää hänet lähemmin maailman Lunastajaan, joka, “vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte” (2 Kor. 8: 9). Ja ainoastaan silloin, kun täten täytämme luomisen jumalallisen tarkoituksen, voi elämä olla meille siunaukseksi. TK 69.3

Jos alat työskennellä, niin kuin Kristus on käskenyt opetuslastensa tehdä, voittaaksesi sieluja hänelle, tunnet tarvitsevasi syvempää kokemusta ja laajempaa tietoa jumalallisista asioista ja isoat ja janoat vanhurskautta. Sinä rukoilet hartaammin Jumalaa, ja uskosi vahvistuu ja sielusi juo entistä syvemmältä pelastuksen lähteestä. Vastuksien ja koettelemuksien kohdatessa rukoilet enemmän ja tutkit ahkerammin Raamattua. Sinä kasvat armossa ja Kristuksen tuntemisessa ja saat runsaita kokemuksia. TK 69.4

Henki, joka ilmenee epäitsekkäässä työssä toisten hyväksi, antaa luonteelle syvyyttä, kestävyyttä ja Kristuksen lempeyttä ja sen omistajalle rauhaa ja onnea. Toiveet jalostuvat. Kevytmielisyydelle ja itsekkyydelle ei ole sijaa. Ne, jotka siten harjoittavat kristillisiä hyveitä, kasvavat ja vahvistuvat Jumalan työhön. Heillä on selvä hengellinen käsityskyky, vakava, lisääntyvä usko ja rukouksen kasvava voima. Jumalan Henki, joka vaikuttaa heissä, tuo sieluun pyhän sopusoinnun jumalallisen kosketuksen seurauksena. Ne, jotka siten antautuvat työskentelemään epäitsekkäästi toisten hyväksi, edistävät mitä varmimmalla tavalla omaa pelastustaan. TK 70.1

Ainoa keino, millä voimme kasvaa armossa on, että omaa hyötyä katsomatta toimitamme juuri sen tehtävän, jonka Kristus on antanut meille — työskentelemme kykymme mukaan niiden avuksi ja siunaukseksi, jotka tarvitsevat apuamme. Voima kehittyy harjoituksessa; toiminta on juuri elinehto. Ne, jotka koettavat ylläpitää kristillistä elämää ottamalla toimettomina vastaan jumalallisen armon siunaukset tekemättä mitään Kristuksen hyväksi, koettavat aivan yksinkertaisesti elää syömällä työtä tekemättä. Sellainen menettely niin hyvin hengellisessä kuin luonnollisessakin elämässä heikentää ja riuduttaa. Jos ihminen kieltäytyisi käyttämästä jäseniään, kadottaisi hän pian kykynsä käyttää niitä. Samoin kristitty, joka ei tahdo käyttää Jumalan antamia voimia, ei voi kasvaa Kristuksessa ja kadottaa senkin voiman, mikä hänellä on. TK 70.2

Kristuksen seurakunta on Jumalan asettama välikappale ihmisten pelastukseksi. Sen tehtävä on julistaa maailmalle evankeliumia. Se velvoittaa kaikkia kristittyjä. Jokaisen tulee kykyjensä ja tilaisuuksiensa mukaan täyttää Vapahtajan antamaa tehtävää. Meille ilmoitettu Kristuksen rak- kaus saattaa meidät kaikkien velalliseksi, kaikkien, jotka eivät tunne häntä. Jumala on antanut meille valon, ei ainoastaan itseämme vaan myös toisia varten. TK 70.3

Jos Kristuksen seuraajat tuntisivat velvollisuutensa, voisi pakanamaissa, missä nyt on ainoastaan yksi lähetyssaarnaaja, olla tuhansia julistamassa evankeliumia. Ja kaikki, jotka eivät voi henkilökohtaisesti ottaa osaa työhön, kannattaisivat sitä varoillaan, myötätunnollaan ja rukouksillaan. Silloin työskenneltäisiin myöskin suuremmalla innolla sielujen hyväksi kristityissä maissa. Meidän ei tarvitse mennä pakanamaille, eikä edes jättää ahdasta kotipiiriämmekään, jos velvollisuutemme vaatii meitä olemaan siellä, työskennelläksemme Kristuksen hyväksi. Me voimme vaikuttaa kodissamme, seurakunnassa, seurapiirissämme ja liike-elämässä. TK 71.1

Vapahtajamme vietti suurimman osan maallista elämäänsä työskennellen uutterasti puusepän työpajassa Nasaretissa. Palvelevaiset enkelit seurasivat elämän Herraa, kun hän tuntemattomana ja alhaisena vaelsi talonpoikain ja työmiesten seurassa. Hän toimitti tehtävänsä yhtä uskollisesti työskennellessään halvassa ammatissaan kuin parantaessaan sairaita tai kävellessään Galilean meren huojuvilla aalloilla. Samoin voimme mekin elämän alhaisimmissakin velvollisuuksissa ja halvimmassa asemassa vaeltaa ja vaikuttaa Jeesuksen kanssa. TK 71.2

Apostoli sanoo: “Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu” (l Kor. 7: 24). Liikemies hoitakoon liikettään sillä tavalla, että hän uskollisuudellaan kirkastaa Mestariaan. Jos hän on todellinen Kristuksen seuraaja, hän ilmaisee uskontonsa kaikessa mitä tekee ja osoittaa ihmisille Kristuksen Henkeä. Käsityöläinen voi ahkeruudellaan ja uskollisuudellaan edustaa häntä, joka Galilean kukkuloilla työskenteli elämän halvimmissa toimissa. Jokaisen, joka tunnustaa Kristuksen ni- men, tulisi elää niin, että toiset, nähdessään hänen hyvät työnsä, tulisivat johdetuksi kirkastamaan Luojaansa ja Lunastajaansa. TK 71.3

Monet, jotka eivät tahdo käyttää lahjojaan Kristuksen palveluksessa, puolustavat itseään sillä, että toisilla on muka parempia kykyjä ja etuja. On ollut vallalla sellainen käsitys, että ainoastaan ne, joilla on erikoisia lahjoja, ovat velvolliset pyhittämään ne Jumalan palvelukseen. Moni on luullut, että lahjoja on annettu ainoastaan jollekin suositulle luokalle, eikä lainkaan muille, joita siis ei ole kutsuttu osallisiksi vaivoista eikä palkinnoista. Mutta vertauksessa ei sanota niin. Kun perheen isäntä kutsui palvelijansa, antoi hän jokaiselle oman tehtävänsä. TK 72.1

Jos meissä hallitsee rakkauden henki, voimme suorittaa elämän halvimmatkin tehtävät “niin kuin Herralle”. Jos Jumalan rakkaus on sydämessä, ilmenee se myös elämässä. Kristuksen sulotuoksu ympäröi meitä, ja vaikutuksemme tuottaa toisille siunausta ja kohottaa heitä. TK 72.2

Älä odota erinomaisia tilaisuuksia tai suuria kykyjä ennen kuin voit mennä Jumalan työhön. Älä myöskään välitä siitä, mitä maailma sinusta ajattelee. Jos jokapäiväinen elämäsi todistaa uskosi puhtautta ja vilpittömyyttä ja toiset saavat varmuuden siitä, että sinä haluat olla heille siunaukseksi, eivät ponnistuksesi ole turhia. TK 72.3

Halvimmat ja köyhimmät Jeesuksen opetuslapset voivat olla siunaukseksi toisille. He eivät ehkä huomaakaan tekevänsä mitään hyvää, mutta heidän tiedoton vaikutuksensa voi panna liikkeelle siunauksen aaltoja, jotka laajenevat ja syvenevät ja joiden siunattuja vaikutuksia he eivät ehkä saa tietää ennen kuin lopullisen palkanmaksun päivänä. He eivät tunne eivätkä tiedä tekevänsä mitään suurta. Heidän ei tarvitse väsyttää itseään huolehtimalla menestyksestä. Heidän tulee vain mennä hiljaa eteenpäin suorittaen uskollisesti sen tehtävän, minkä Jumala on kaitsel- muksessaan heille määrännyt; silloin ei heidän elämänsä ole ollut turhaa. He kehittyvät yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi; he ovat tässä elämässä Jumalan työtovereita, ja valmistuvat siten tulevan elämän korkeampaan tehtävään ja täydelliseen iloon. TK 72.4

On Luoja, joka voimallaan
loi meret, taivaan sekä maan,
nuo kukkaniityt ihanat
ja tähtitarhat loistavat
Valtansa suurta kunniaa
meil’ luonnon voimat julistaa
TK 74.1

Nimensä pyhän sinetin
mä näen, minne kuljenkin.
Kuun loiste, kuohu koskien,
kohina myrskyn siipien
ja valo armaan auringon
Luojamme jälkiä vain on.
TK 74.2

On jumala, näin kuiskailee
se, minkä silmä havaitsee.
Ja rinnassani samaten
mä kuulen äänen hiljaisen:
On Luoja, joka voimallaan
loi meret, taivaan sekä maan
TK 74.3

J. Stadling