Tie Kristuksen luo

Luku 7—Kuka on Jeesuksen opetuslapsi

“Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5: 17). TK 51.1

Ihminen ei voi ehkä sanoa täsmälleen kääntymyksensä aikaa tai paikkaa tai kuvailla siihen liittyvien olosuhteiden kehitystä, mutta se ei suinkaan osoita, että hän olisi kääntymätön. Kristus sanoi Nikodeemukselle: “Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt” (Joh. 3:8). Samoin kuin tuuli on näkymätön, mutta sen vaikutukset nähdään ja tunnetaan selvästi, samoin vaikuttaa Jumalan Henki ihmissydämessä. Uudestisynnyttävä voima, jota ihmissilmä ei voi nähdä, synnyttää sieluun uuden elämän, luo uuden olennon Jumalan kuvaksi. TK 51.2

Vaikka Henki vaikuttaa hiljaa ja huomaamatta, ovat sen seuraukset kuitenkin näkyvissä. Jos Jumalan Henki on uudistanut sydämen, todistaa elämä kyllä siitä. Vaikka me emme voi tehdä mitään sydämemme muuttamiseksi tai sopusoinnun saavuttamiseksi Jumalan kanssa, vaikka me emme voi ollenkaan luottaa itseemme tai hyviin töihimme, ilmaisee elämämme kuitenkin, onko Jumalan armo vuodatettu meihin. Luonteessa, elintavoissa ja harrastuksissa tapahtuu muutos. Erotus entisen ja nykyisen välillä on selvä ja jyrkkä. Luonne ei ilmene tilapäisissä hyvissä tai pahoissa teoissa, vaan tavaksi tulleiden sanojen ja tekojen suunnassa. TK 51.3

On totta, että käytöksessä voi ilmetä ulkonaista moitteettomuutta ilman Kristuksen uudistavaa voimaa. Kunnianhimo ja vaikutusvallan halu voivat kyllä saattaa ihmisen elämään säännöllistä elämää. Itsekunnioitus voi johtaa meitä välttämään pahaa. Itsekäs sydän voi suorittaa auliita töitä. Kuinka voimme sitten tietää, millä puolella olemme ? TK 52.1

Kuka omistaa sydämemme? Ketä seuraavat ajatuksemme? Kenestä haluamme puhua? Kuka saa lämpimimmät tunteemme ja parhaat voimamme? Jos me olemme Kristuksen, ovat ajatuksemme hänessä, ja suloisimmat mietteemme koskevat häntä. Kaikki, mitä meillä on ja mitä me olemme, on pyhitetty hänelle. Me haluamme tulla hänen kuvansa kaltaisiksi, hengittää hänen henkeään, tehdä hänen tahtonsa ja miellyttää häntä kaikessa. TK 52.2

Niissä, jotka tulevat uusiksi luomuksiksi Kristuksessa Jeesuksessa, ilmaantuvat Hengen hedelmät: “rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5: 22, 23). He eivät enää vaella entisissä himoissaan, vaan uskossa Jumalan Poikaan seuraavat häntä, kuvastavat hänen luonnettaan ja puhdistavat itsensä, niin kuin hän on puhdas. He rakastavat nyt sellaista, mitä he ennen vihasivat, ja vihaavat sellaista, mitä ennen rakastivat. Ylpeät ja pöyhkeät tulevat vakaviksi ja vaatimattomiksi. Juomarista tulee raitis, irstaasta siveä. Maailman turhamaiset tavat ja kuosit jäävät syrjään. Kristitty ei etsi “ulkonaisia kaunistuksia”, vaan hänen kaunistuksenaan on “salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa, tämä on Jumalan silmissä kallis” (1 Piet. 3: 3, 4). TK 52.3

Jollei todellinen kääntymys saa aikaan muutosta, ei siitä ole mitään todistuksia. Jos syntinen täyttää lupauksensa, antaa takaisin, minkä on ryöstänyt, tunnustaa syntinsä ja rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään, voi hän olla varma siitä, että on siirtynyt kuolemasta elämään. TK 52.4

Kun me puuttuvaisina ja syntisinä olentoina tulemme Kristuksen luo ja pääsemme osallisiksi hänen anteeksiantavasta armostaan, täyttää rakkaus sydämemme. Kaikki kuormat ovat helppoja, sillä Kristuksen antama ies on kevyt. Velvollisuus tuntuu suloiselta, ja uhraus on huvi. Polku, joka ennen näytti pimeyden peittämältä, tulee vanhurskauden Auringon säteiden valaisemaksi. TK 53.1

Kristuksen luonteen lempeys ilmenee hänen seuraajissaan. Hänen halunsa oli täyttää Jumalan tahto. Jumalan rakkaus ja hänen kunniansa harrastus oli hallitsevana voimana Vapahtajamme elämässä. Rakkaus kaunisti ja jalosti kaikki hänen työnsä. Rakkaus on Jumalasta. Pyhittymätön sydän ei voi synnyttää eikä kehittää sitä, se löydetään ainoastaan sydämestä, jossa Jeesus hallitsee. “Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä” (1 Joh. 4: 19). Sydämessä, jonka jumalallinen armo on uudistanut, on rakkaus toiminnan vaikuttimena. Se muodostaa luonteen, hallitsee vaikuttimia, hillitsee himoja, voittaa vihamielisyyden ja jalostaa tunteet. Kun tämä rakkaus pääsee sydämeen, sulostaa se elämän ja levittää jalostavaa vaikutusta koko ympäristöön. TK 53.2

On kaksi harhaluuloa, joita vastaan Jumalan lasten — erittäinkin niiden, jotka ovat juuri alkaneet luottaa hänen armoonsa — tulee olla erikoisesti varuillaan. Ensimmäinen, josta olemme jo puhuneet, on omiin töihin katsominen, usko että he voivat tehdä jotakin saattaakseen itsensä sopusointuun Jumalan kanssa. Se, joka koettaa tulla pyhäksi omilla töillään pitämällä lain, tavoittelee mahdotonta. Kaikki, mitä ihminen voi tehdä ilman Kristusta, on itsekkyyden ja synnin saastuttamaa. Ainoastaan Kristuksen armo uskon kautta voi pyhittää meidät. TK 53.3

Päinvastainen eikä suinkaan vaarattomampi harhaluulo on se, että usko Kristukseen vapauttaa ihmiset pitämästä Jumalan lakia, ja että koska me tulemme Kristuksen armosta osallisiksi ainoastaan uskon kautta, eivät työmme merkitse mitään pelastuksessamme. TK 54.1

Mutta tässä on huomattava, ettei kuuliaisuus ole pelkkää ulkonaista myöntymystä, vaan se on rakkauden palvelusta. Jumalan laki on hänen luonteensa ilmaus: siinä on rakkauden suuri periaate ilmaistuna ja sen tähden hänen hallituksensa perustus taivaassa ja maan päällä. Emmekö halua elämässämme noudattaa Jumalan lakia, jos sydämemme on uudistettu Jumalan kuvan mukaan ja jumalallinen rakkaus on istutettu sieluumme ? Kun rakkauden periaate vallitsee sydämessä, on uuden liiton lupaus täytetty: “Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän meleensä” (Hebr. 10: 16). Ja jos laki on kirjoitettu sydämeen, niin eikö se muodosta elämääkin? Kuuliaisuus — rakkauden palvelus ja uskollisuus — on opetuslapseuden todellinen tunnusmerkki. Sen tähden Raamattu sanoo: “Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä . . . Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä” (1 Joh. 5:3; 2:4). Sen sijaan, että usko vapauttaisi ihmisen kuuliaisuudesta, niin juuri usko ja ainoastaan usko tekee meidät Kristuksen armosta osallisiksi ja kykeneviksi olemaan hänen käskyilleen kuuliaisia. TK 54.2

Me emme ansaitse palastusta kuuliaisuudellamme, sillä pelastus on Jumalan vapaa lahja, jonka saamme uskon kautta. Mutta kuuliaisuus on uskon hedelmä. “Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä: kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut” (l Joh. 3: 5, 6). Se on todellinen tunnusmerkki. Jos me pysymme Kristuksessa, jos Jumalan rak- kaus asuu meissä, ovat tunteemme, ajatuksemme ja tekomme sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, jonka hänen pyhän lakinsa käskyt ilmaisevat. “Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niin kuin hän on vanhurskas” (l Joh. 3:7). Jumalan pyhä laki, Siinain vuorella annetut kymmenet käskyt, on vanhurskauden mittapuu. TK 54.3

Niin sanottu usko Kristukseen, joka opettaa, että ihminen on vapautettu velvollisuudesta olla Jumalalle kuuliainen, ei ole uskoa, vaan luulottelua. “Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta.” “Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut” (Ef. 2: 8; Jaak. 2: 17). Jeesus sanoi itsestään ennen maan päälle tuloaan: “Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni” (Ps. 40: 9). Ja juuri ennen taivaaseen astumistaan hän sanoi: “Minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan” (Joh. 15: 10). Raamattu sanoo: “Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä . . . Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan niinkuin hän vaelsi” (l Joh. 2: 3—6). “Koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä” (l Piet. 2: 21). TK 55.1

Iankaikkisen elämän ehto on nyt sama kuin se on aina ollut -— aivan sama kuin paratiisissakin, ennen kuin esivanhempamme lankesivat syntiin —- täydellinen kuuliaisuus Jumalan laille, täydellinen vanhurskaus. Jos iankaikkinen elämä saataisiin jollakin muulla ehdolla kuin tällä, olisi koko maailmankaikkeuden onni vaarassa. Silloin voisi synti sitä seuraavine suruineen ja kurjuuksineen tulla kuolemattomaksi. TK 55.2

Ennen syntiinlankeemusta Aadam olisi voinut kehittää vanhurskasta luonnetta tottelemalla Jumalan lakia. Mutta hän laiminlöi sen, ja hänen syntinsä tähden on meillä langennut luonne, emmekä me voi vanhurskauttaa itseämme. Koska me olemme syntisiä ja saastaisia, emme voi olla täydellisesti kuuliaisia pyhälle laille. Meillä ei ole mitään omaa vanhurskautta, jolla voimme täyttää Jumalan lain vaatimuksia. Mutta Kristus on valmistanut meille pelastuskeinon. Hän oli maan päällä koettelemuksien ja kiusausten keskellä niin kuin mekin. Hän eli synnitöntä elämää. Hän kuoli edestämme, ja nyt hän tarjoutuu ottamaan syntimme ja antamaan meille oman vanhurskautensa. Jos sinä siis jätät itsesi hänelle ja otat hänet Vapahtajaksi, luetaan sinut hänen tähtensä vanhurskaaksi, olipa elämäsi ollut kuinka syntinen tahansa. Kristuksen luonne on sinun luonteesi tilalla, ja Jumala ottaa sinut vastaan, aivan niin kuin sinä et olisi tehnytkään syntiä. TK 55.3

Kristus tekee vielä enemmänkin: hän muuttaa sydämesi. Jos uskot häneen, hän asuu sydämessäsi. Sinun tulee säilyttää tämä yhteys Kristuksen kanssa uskomalla häneen sekä jatkuvasti alistamalla tahtosi hänen johdettavakseen; ja niin kauan kuin sen teet, hän vaikuttaa sinussa tahtomisen ja tekemisen hyvän mielisuosionsa mukaan. Silloin voit sanoa: “Minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Gal. 2: 20). Sen tähden Jeesus sanoikin opetuslapsilleen: “Ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä” (Matt. 10: 20). Kun Kristus siten vaikuttaa sinussa, ilmaiset sinä samaa henkeä ja samoja töitä — vanhurskauden ja kuuliaisuuden töitä. TK 56.1

Meillä ei siis ole itsellämme mitään, mistä voisimme kerskua. Meillä ei ole mitään syytä ylistää itseämme. Toivomme ainoa perustus on Kristuksen vanhurskaus, joka on luettu meidän hyväksemme, ja se vanhurskaus, jonka hänen Henkensä vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme. TK 56.2

Puhuessamme uskosta meidän tulisi muistaa, että on olemassa ero uskon ja uskon välillä. Jonkinlainen vakau- mus on aivan erilainen kuin usko. Jumalan olemassaolo ja voima sekä hänen sanansa totuus ovat tosiseikkoja, joita eivät edes saatana ja hänen joukkonsa voi sydämessään kieltää. Raamattu sanoo, että “riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat” (Jaak. 2: 19), mutta se ei olekaan oikeaa uskoa. Missä ei ainoastaan uskota Jumalan sanaan, vaan ollaan hänen tahdolleen kuuliaisia, missä sydän jätetään hänelle ja tunteet kohdistuvat häneen, siellä on uskoa — uskoa, joka vaikuttaa rakkaudessa ja puhdistaa sielun. Tämän uskon kautta sydän uudistuu Jumalan kuvan mukaan. Ja sydän, joka uudistamattomassa tilassa ei ole eikä voikaan olla Jumalan laille kuuliainen, iloitsee nyt sen pyhistä käskyistä huudahtaen psalmistan kanssa: “Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen” (Ps. 119: 97). Ja lain vanhurskaus täytetään meissä, “jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen” (Room. 8:4). TK 56.3

On sellaisia, jotka ovat saaneet tuntea Kristuksen anteeksiantavaa rakkautta ja tahtovat todella olla Jumalan lapsia, mutta he näkevät, että heidän luonteensa on puuttuvainen ja heidän elämänsä virheellinen, ja he ovat valmiit epäilemään, tokko Pyhä Henki onkaan saanut uudistaa heidän sydäntään. Sellaisille tahdon sanoa: Älkää vetäytykö toivottomina takaisin. Meidän tulee usein laskeutua Jeesuksen jalkain juureen itkemään erehdyksiämme ja virheitämme, mutta me emme saa menettää rohkeuttamme. Vaikka vihollinen voittaisikin meidät, ei Jumala kuitenkaan hylkää eikä unohda meitä. Ei! Kristus on Jumalan oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Rakkauden apostoli Johannes sanoi: “Tämän minä kirjoitan teille ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1 Joh. 2:1). Äläkä unohda Jeesuksen sanoja: “Isä itse rakastaa teitä” (Joh. 16: 27). Hän tahtoo sinut takaisin itselleen nähdäkseen oman puhtautensa ja pyhyytensä heijastuvan sinusta. Jos sinä vain tahdot jättää itsesi hänelle, niin hän, joka on alkanut sinussa hyvän työn, jatkaa sitä Jeesuksen Kristuksen päivään asti. Rukoile hartaammin, usko täydellisemmin. Kun emme voi luottaa omaan voimaamme, niin luottakaamme Lunastajamme voimaan ja ylistäkäämme häntä, joka on pelastuksemme. TK 57.1

Kuta lähemmäksi Jeesusta tulet, sitä puutteellisemmalta näytät omissa silmissäsi, sillä näkösi tulee selvemmäksi ja puutteesi näkyvät selvinä ja tuntuvina hänen täydellisen luonteensa rinnalla. Se on merkki siitä, että saatanan usko ttelut ovat menettäneet voimansa ja että Jumalan Hengen elvyttävä voima alkaa vaikuttaa sinussa. TK 58.1

Sydämessä, joka ei näe omaa syntistä tilaansa, ei ole syvää rakkautta Jeesukseen. Kristuksen armon uudistama sielu ihailee hänen jumalallista luonnettaan, mutta jos emme näe omaa siveellistä puutteellisuuttamme, on se selvä todistus siitä, ettemme ole nähneet Kristuksen luonteen ihanuutta ja täydellisyyttä. Kuta vähemmän ihailtavaa näemme itsessämme, sitä enemmän ihailemme Vapahtajan rajatonta puhtautta ja lempeyttä. Silmäys omaan syntisyyteemme ajaa meidät hänen luokseen, joka voi antaa anteeksi, ja kun sielu, nähdessään oman avuttomuutensa kääntyy Kristuksen puoleen, ilmaisee hän itsensä voimana. Kuta enemmän oman hätämme tunto ajaa meitä hänen ja Jumalan sanan luo, sitä korkeamman käsityksen saamme hänen luonteestaan ja sitä täydellisemmin heijastuu hänen kuvansa meistä. TK 58.2