Päivästä Päivään

SYNTISEN YSTÄVÄ, 2. huhtikuuta

»Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.» Sanani. 18: 24. PP 110.1

Jeesus on syntisten ystävä, ja hänen sydämensä on alati avoinna ottamaan osaa ihmiskunnan tuskaan. hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ⁷ PP 110.2

Kristuksen persoonassa näemme iankaikkisen Jumalan hankkimassa ääretöntä armoa langenneelle ihmiselle. ⁸ PP 110.3

Kristus tuli tähän maailmaan osoittaakseen, että ihminen voi vastaanottamalla voimia ylhäältä elää puhdasta elämää. PP 110.4

Hän saattoi sanoa kenelle tahtoi: “Seuraa minua”, ja puhuteltu nousi ja seurasi häntä. Maailma oli menettänyt viehätyksensä. Hänen äänensä kaikuessa ahneuden ja kunnianhimon henki pakeni sydämestä, ja ihmiset lähtivät sisäisesti vapautuneina seuraamaan Vapahtajaansa. - PP 110.5

Hän ei sivuuttanut ainoatakaan ihmisolentoa arvottomana, vaan koetti löytää jokaiselle parantavan avun. Raaimmissa ja epämiellyttävimmissäkin sieluissa hän koetti herättää toivoa vakuuttamalla heille, että he voisivat tulla nuhteettomiksi ja viattomiksi sekä saada sellaisen luonteen, josta heidät tunnetaan Jumalan lapsiksi. PP 110.6

Usein hän kohtasi henkilöitä, jotka olivat joutuneet saatanan valtaan ja joilla ei ollut voimia vapautua tämän pauloista. Tällaiselle masentuneelle, sairaalle, kiusatulle, langenneelle Jeesuksen oli tapana puhua mitä hellimpiä lohdutuksen sanoja, sellaisia sanoja, joita tuo sielu tarvitsi ja joita hän saattoi ymmärtää. Hän tapasi toisia, jotka ankarasti taistelivat sielunvihollista vastaan. Näitä hän rohkaisi kestämään ja vakuutti heille, että he tulisivat voittamaan, koska Jumalan enkelit olivat heidän rinnallaan ja tulivat antamaan heille voiton. ⁹ PP 110.7

Synnitön Vapahtaja säälii syntisen heikkoutta. - PP 110.8

Ihmiset vihaavat syntistä samalla kun rakastavat syntiä. Kristus vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä. Tämä henki on kaikilla hänen seuraajillaan. Kristuksen rakkaus on hidas tuo-mitsemaan, nopea huomaamaan katumuksen, valmis antamaan anteeksi, rohkaisemaan, johtamaan eksyneen pyhyyden polulle ja pitämään hänen jalkansa sillä. ¹⁰ PP 110.9