Päivästä Päivään

SAATANAN JA JUMALATTOMIEN TUHO, 17. joulukuuta

»Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.» Ps. 9: 6. PP 389.1

Nyt saatana valmistautuu viimeiseen suureen kamppailuun ylivallasta. Kun jumalattomina kuolleet nousevat ylös ja hän näkee tuon suunnattoman suuren joukon olevan hänen puolellaan, hänen toivonsa elpyy ja hän päättää jatkaa suurta taistelua. Hän esittää petetyille alamaisilleen itsensä pelastajaksi, vakuuttaen heille, että hänen voimansa on tuonut heidät ulos haudasta. Viimein annetaan etenemiskäsky, ja lukematon joukko lähtee liikkeelle. Saatanan armeijat piirittävät kaupungin ja valmistautuvat hyökkäämään sitä vastaan. ³² PP 389.2

Jumalan tuli lankeaa taivaasta. Maa aukenee. Sen syvyyksiin kätketyt aseet vedetään esiin. Kuluttavat liekit leimahtavat jokaisesta avautuneesta halkeamasta. Kalliotkin ovat ilmitulessa. On tullut se päivä, joka palaa kuin pätsi. Alkuaineet hajoavat kuumuudesta, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. ³³ PP 389.3

Saatana ja kaikki, jotka ovat yhtyneet hänen kapinaansa, tuhotaan. Synti ja syntiset häviävät, niin ettei heistä jää juurta eikä oksaa (Mal. 4: 1). Saatana on juuri ja hänen seuraajansa oksat. He “ovat niinkuin ei heitä olisi ollutkaan”. Obadja 16. ³⁴ PP 389.4

Silloin nähdään, että saatanan kapina Jumalaa vastaan on johtanut perikatoon hänet itsensä ja kaikki, jotka ovat ruven-neet hänen alamaisikseen. Hän on selittänyt rikkomuksesta koituvan paljon hyvää, mutta tullaan havaitsemaan, että “synnin palkka on kuolema”. Synnistä tehdään loppu ja samoin kaikesta sen aiheuttamasta kärsimyksestä ja tuhosta. Psalmista sanoo: “Sinä tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi. Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet” (Ps. 9: 6, 7). ³⁵ PP 389.5

Hän [saatana] oli toivonut saavansa pelastussuunnitelman kumotuksi, mutta se oli perustettu liian syvään. Hänen itsensä täytyy kerran kuolla, ja hänen valtakuntansa annetaan Jeesukselle. ³⁶ PP 389.6