Päivästä Päivään

SAATANAN VANKEUS, 13. joulukuuta

»Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänen tuhanneksi vuodeksi.» Ilm. 20:1, 2. PP 385.1

Kristuksen tullessa jumalattomat hävitetään perin pohjin kaikkialta maan päältä; hän on surmaava heidät suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella. Kristus ottaa kansansa Jumalan kaupunkiin, ja maa tulee asumattomaksi. - PP 385.2

Koko maa näyttää autiolta erämaalta. Sen pinnalla on hajallaan maanjäristyksen hävittämien kaupunkien ja kylien raunioita, juurineen ylöstemmattuja puita sekä meren esille syöksemiä ja maasta irti riistäytyneitä ryhmyisiä kallioita, samalla kun suunnattoman suuret onkalot osoittavat niitä paikkoja, missä vuoret ovat temmatut perustuksiltaan. ²⁶ PP 385.3

Täällä saatana enkeleineen joutuu oleskelemaan tuhat vuotta. Tänne eristettynä hän joutuu vaeltelemaan ylös ja alas pitkin maan rosoista pintaa ja näkemään Jumalan lakia vastaan kapinoimisensa seuraukset. Tuhannen vuoden ajan hän saa nauttia aiheuttamansa kirouksen hedelmää. Eristettynä pelkästään tähän maailmaan hän ei pääse muille kiertotähdille kiusaamaan ja vaivaamaan niitä, jotka eivät ole langenneet. Tuona aikana saatana kärsii hirveästi. Lankeemuksestaan lähtien hänen pahat ominaisuutensa ovat olleet jatkuvasti toiminnassa. Mutta silloin häneltä on riistetty hänen voimansa ja hänet on jätetty siihen asemaan, jossa hän on ollut lankeemuksestaan asti, ja odottamaan vavisten ja kauhuissaan sitä kauhistavaa aikaa, jolloin hän joutuu kärsimään kaikesta tekemästään pahuudesta ja saamaan rangaistuksen kaikista aiheuttamistaan synnin teoista. PP 385.4

Kuulin enkelten ja lunastettujen pyhien riemuhuutoja, jotka kajahtelivat kymmentä tuhatta soitinta vastaavasti, koska saatana ei enää pääsisi vaivaamaan ja kiusaamaan heitä ja koska muiden maailmojen asukkaat vapautuivat hänen läsnäolonsa ja kiusaustensa harmista. ²⁷ PP 385.5