Päivästä Päivään

KUNINGAS ILMESTYY HENKILÖKOHTAISESTI, 9. joulukuuta

»Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa.» Ps. 50: 3,4. PP 381.1

Kuningasten Kuningas astuu alas leimuavien liekkien ympäröimän pilven päällä. Taivas väistyy pois niin kuin kirja, joka kääritään kokoon, maa vapisee hänen edessään ja kaikki vuoret ja saaret siirtyvät sijoiltansa. ¹⁹ PP 381.2

Jeesus saapuu mahtavana voittajana. Hän ei nyt tule “kipujen miehenä” juomaan häpeän ja tuskan katkeraa maljaa, vaan taivaan ja maan voitollisena Herrana tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen nimensä on “Uskollinen ja Totinen”, ja hän “tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa”. Ja häntä seuraavat “taivaan sotajoukot”. Ilm. 19: 11, 14. Taivaallisen ihania ylis-tyslauluja laulaen pyhien enkelien lukematon joukko seuraa häntä hänen matkallaan. Taivaan kansi näyttää olevan täynnä loistavia olentoja, joiden luku on “kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat”. Kukaan ihminen ei kykene kuvaamaan tätä näytelmää; ihmismieli ei pysty kuvittelemaan sen loistoa. “Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä. Hänen hohteensa on kuin aurinko.” Hab. 3: 3, 4. Elävän pilven yhä lähestyessä jokainen silmä näkee elämän Ruhtinaan. Hänen päässään ei nyt ole häpeällistä orjantappurakruunua, vaan kirkkauden otsakoriste on hänen pyhällä otsallaan. Hänen kasvonsa loistavat niin kuin keskipäivän häikäisevä aurinko. “Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.” Ilm. 19:16. PP 381.3

Hänen edessään ovat “kaikki kasvot käyneet valjuiksi”, ja Jumalan armon hylkääjien ylle laskeutuu ikuisen epätoivon kauhu. “Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.” Naah. 2:10; Jer. 30: 6. Vanhurskaat huu-tavat vavisten: “Kuka voi kestää?” Enkelien laulu on lakannut ja vallitsee pelottava äänettömyys. Sitten kuullaan Jeesuksen sanovan: “Minun armossani on teille kyllin.”²⁰ PP 381.4