Päivästä Päivään

Joulukuu—Evankeliumin riemuvoitto

“NIINKUIN KÄVI NOOAN PÄIVINÄ”, 1. joulukuuta

»Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä.» Luuk. 17: 26. PP 373.1

Ne varoitukset, joita Jumala on palvelijainsa kautta lähettänyt maailmalle, on aina otettu vastaan epäillen. Kun Jumala ihmisten jumalattomuuden tähden tuotti vedenpaisumuksen maan päälle, hän ensin ilmoitti ihmisille aikomuksensa, jotta heillä olisi tilaisuus kääntyä pois pahoilta teiltään. Sata kaksi-kymmentä vuotta he saivat kuulla varoitusta; ja sinä aikana heidän oli tehtävä parannus, ettei Jumalan viha heitä hävittäisi. Mutta sanoma näytti heistä tyhjältä puheelta, eivätkä he sitä uskoneet. - PP 373.2

Pilkkaajat viittasivat luontoon vuodenaikojen säännölliseen kulkuun, siniseen taivaaseen, josta ei koskaan ollut satanut, ja viheriöiviin niittyihin, joita yön vieno kaste virvoitti ja he huudahtivat: “Eikö hän puhu vertauksia?” Halveksien he selittivät vanhurskauden saarnaajan mielettömäksi haavei-lijaksi, sekä antautuivat huvitteluun ja paheelliseen elämään hillittömämmin kuin koskaan ennen. Mutta heidän epäuskonsa ei estänyt ennustettua tapahtumaa.- PP 373.3

Kristus selittää, että samanlainen epäusko vallitsee hänen toisen tulemisensa suhteen. Niin kuin ihmiset Nooan päivinä “eivät tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki, niin”, Vapahtajamme sanojen mukaan, “on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva”. Matt. 24: 39. ¹ PP 373.4

Vakavina kaikuvat korviimme halki, vuosisatojen Herramme varoittavat sanat, jotka hän lausui Öljymäellä: “Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.” “Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea.”² PP 373.5