Päivästä Päivään

JUMALAN OUTO TEKO, 28. marraskuuta

»Sillä Herra nousee niinkuin Peräsimin vuorella, hän kiivastuu niinkuin Gibeonin laaksossa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja toimittaakseen tekonsa, kumman tekonsa.» Jes. 28: 21. PP 368.1

Pettämättömän tarkasti iankaikkinen Jumala edelleenkin pitää kirjaa kaikista kansoista. Niin kauan kuin hän tarjoaa armoaan parannukseksi, tämä tili jää avoimeksi, mutta kun numerot nousevat Jumalan asettamaan määrään, hänen vihansa kohtaa heidät. Tili on päätetty. Jumalallinen kärsivällisyys lakkaa eikä heidän puolestaan enää anota armoa. PP 368.2

Katsellessaan tulevia aikoja profeetta sai näyssä nähdä tämän ajan. Tämän aikakauden kansat ovat saaneet ennenkuulumattoman paljon armoa. Heitä vastaan [on] kirjoitettu lisääntynyttä ylpeyttä, ahneutta, epäjumalanpalvelusta, Jumalan halveksuntaa ja halpamaista kiittämättömyyttä. He päättävät nopeasti tilinsä Jumalan kanssa. - PP 368.3

Kriisi lähestyy nopeasti. Nopeasti kasvavat luvut osoittavat, että Jumalan tuomioitten lankeamisen aika on jo melkein käsissä. ⁸⁵ PP 368.4

Meidän armolliselle Jumalallemme rankaiseminen on “kumma teko”. “Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema.” Hes. 33: 11. “Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta.” Naah. 1: 3. Pelottavalla vanhurskaudella hän on puolustava poljetun lakinsa arvoa. Ottamalla huomioon Jumalan vastenmielisyyden rankaisemista kohtaan voi arvioida, miten ankara kosto odottaa lain rikkojia. Kansa, jota Jumala kauan kärsii ja jota hän ei halua rangaista, ennen kuin hän katsoo sen täyttäneen pahuutensa mitan, joutuu lopulta juomaan armolla sekoittamattoman vihan maljan. ⁸⁶ PP 368.5

Jos ihmiset sen jälkeen, kun Jumala on tehnyt kaikkensa pelastaakseen heidät, yhä osoittavat elämällään väheksyvänsä tarjottua armoa, on kuolema oleva heidän osansa, ja se on oleva kauhistava kuolema, sillä he tulevat kärsimään samaa tuskaa kuin Kristus tunsi ristillä. Silloin he käsittävät, mitä ovat menettäneet iankaikkisen elämän ja katoamattoman perinnön. ⁸⁷ PP 368.6