Päivästä Päivään

JUMALA JA KEISARI, 22. elokuuta

»‘Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?’ Niin hän sanoi heille: ‘Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.’» Luuk. 20: 22-25. PP 262.1

Kristuksen vastaus oli suora vastaus kysymykseen. Pitäen kädessään roomalaista rahaa, johon oli painettu keisarin nimi ja kuva, hän selitti, että koska he elivät Rooman vallan suojeluksen alaisina, heidän tuli antaa sille vallalle sen vaatima tuki, mikäli se ei ollut ristiriidassa korkeamman velvollisuuden kanssa. Mutta samalla kun he olivat rauhallisia, lainkuuliaisia kansalaisia, heidän oli aina ensimmäiseksi toteltava Jumalaa. ¹⁰⁶ PP 262.2

Meidän tulee tunnustaa inhimillinen esivalta Jumalan säätämäksi ja opettaa, että sen totteleminen sille kuuluvan laillisen toimialueen rajoissa on pyhä velvollisuutemme. Mutta kun sen vaatimukset ovat ristiriidassa Jumalan vaatimusten kanssa, meidän on toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Jumalan sana on tunnustettava kaikkea inhimillistä lainsäädäntöä korkeammaksi. Julistus “näin sanoo Herra” ei saa koskaan hävitä julistukselle “näin sanoo kirkko” tai “näin sanoo hallitusvalta”. Kristuksen kruunu on kohotettava maallisten vallanpitäjien kruunuja korkeammalle. ¹⁰⁷ PP 262.3

Jumalallisen lain viisaus ja arvovalta ovat korkeimmat. Herran kymmenen käskyä ovat kaikkien vanhurskaiden ja hyvien lakien perustana. Ne, jotka rakastavat Jumalan käskyjä, noudattavat maan jokaista hyvää lakia. ¹⁰⁸ PP 262.4

Meitä ei vaadita uhmaamaan esivaltaa. Meidän tulee kulkea eteenpäin Kristuksen nimessä puolustaen meille uskottuja totuuksia. Jos ihmiset kieltävät meitä tekemästä tätä työtä, me voimme sanoa apostolien tavoin: “Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.”¹⁰⁹ PP 262.5

Valtakuntamme ei ole tästä maailmasta. Odotamme Herraamme taivaasta tulevaksi maan päälle pystyttämään iankaikkisen valtakuntansa. ¹¹⁰ PP 262.6