Päivästä Päivään

TULKAA YKSINÄISYYTEEN JA LEVÄHTÄKÄÄ, 15. elokuuta

»Niin hän sanoi heille: Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.» Mark. 6: 31. PP 255.1

Hän [Jeesus] ei teroittanut opetuslapsilleen lakkaamattoman työn välttämättömyyttä. “Tulkaa te yksinäisyyteen, ja levähtäkää vähän.” Näin hän lausui niille, jotka oyat uupuneita ja väsyneitä. Ei ole viisasta aina olla työn taakan alla ja jännityksessä, sillä silloin oma hengellinen tila tulee laiminlyödyksi, ja hengen, sielun ja ruumiin voimat rasittuvat liikaa. ⁶⁶ PP 255.2

Nukkumiseen ja työskentelyyn käytettävien tuntien oikeasta järjestelystä on tarkoin huolehdittava. Meidän on varattava tietty aika lepoon, virkistykseen ja mietiskelyyn. ⁶⁷ PP 255.3

On olemassa virkistysmuotoja, jotka soveltuvat hyvin tyydyttämään sekä henkistä että ruumiillista virkistyksen tarvetta. Rentoutumisella ulkoilmassa ja Jumalan tekojen mietiskelyllä luonnossa on erittäin hyvä vaikutus. ⁶⁸ PP 255.4

Terveydellemme ja onnellisuudellemme on hyväksi lähteä ulos kodeistamme ja viipyä ulkosalla niin kauan kuin mahdollista. Meidän pitäisi pyrkiä kiinnostumaan kaikista niistä ihanuuksista, joita Jumala on suonut meille niin anteliaasti. Ja kun mietiskelemme näitä hänen rakkautensa ja huolenpitonsa runsaita osoituksia, saatamme unohtaa heikkoutemme ja tulla hyvälle mielelle sekä veisata ja laulaa sydämessämme Herralle. ⁶⁹ PP 255.5

Raitis ilma, auringonvalo, kohtuullisuus, lepo, liikunta, sopiva ravinto, veden käyttö, luottamus Jumalan voimaan siinä nuo oikeat parannuskeinot. Luonto, kun se saa esteettömästi toimia, suorittaa työnsä viisaasti ja hyvin. Ne, jotka hellittämättömästi noudattavat sen lakeja, saavat palkak-seen sekä ruumiin että sielun terveyden. ⁷⁰ PP 255.6

Hän [Jeesus] ammensi virkistystä luonnon maisemista. Hän tunsi itsensä onnellisimmaksi silloin, kun hän saattoi jättää työnsä ja suunnata kulkunsa vainioille hiljaisissa laaksoissa mietiskelläksensä ja seurustelaksensa Jumalan kanssa vuorten rinteillä tai metsän puiden keskellä. ⁷¹ PP 255.7

Vaikka emme voikaan täysin palata noiden varhaisten aikojen yksinkertaisiin elämäntapoihin, me voimme saada niistä ohjeita, jotka tekevät virkistyshetkemme todella ruumiin, sielun ja hengen vahvistumisen hetkiksi. ⁷² PP 255.8