Päivästä Päivään

TÄYDELLINEN PELASTUS, 17. heinäkuuta

»Mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestaan.» Hebr. 7: 24, 25. PP 223.1

Kaikin tavoin hän vahvistaa heikkouttamme ja rohkaisee meitä tulemaan Kristuksen luo. Kristus uhrasi runnellun ruumiinsa lunastaakseen takaisin Jumalan perinnön ja antaakseen ihmiselle uuden mahdollisuuden.-Synnittömällä elämällään, kuuliaisuudellaan ja Golgatan ristinkuolemallaan Kristus puhui kadotetun ihmissuvun puolesta. Ja nyt ei pelas-tuksemme päämies enää puhu puolestamme pelkästään ano-jana vaan voittoonsa vetoavana voittajana. Hänen uhrinsa on täydellinen, ja omaehtoisesti hän toimii välimiehenämme ja esittää Jumalalle aivan kuin suitsutusastiassa omat virheettömät ansionsa ja kansansa rukoukset, tunnustukset ja kiitokset. Lisättyinä hänen vanhurskautensa hyvänhajuisella suit-sukkeella nämä kohoavat Jumalan luo suloisena tuoksuna. Uhri on täysin hyväksyttävä, ja anteeksianto peittää kaiken rikkomuksen. PP 223.2

Kristus on sitoutunut olemaan sijaisemme ja takaajamme, eikä hän laiminlyö ketään. Nähdessään ihmisolentojen suistuvan ikuiseen tuhoon hän oli valmis kuolemaan heidän puolestaan, ja yhtä säälivästi ja armahtavasti hän yhä suhtautuu jokaiseen, joka käsittää olevansa kykenemätön pelastamaan itseään. PP 223.3

Hän ei katso yhteenkään vapisevaan anojaan rohkaisematta häntä. Hän, joka omalla sovituksellaan hankki ihmisen tarpeita varten äärettömät siveelliset voimavarat, ei jätä käyttämättä tätä voimaa hyväksemme. Voimme esittää syntimme ja surumme hänelle, sillä hän rakastaa meitä. Jokaisella kat-seellaan ja sanallaan hän kehottaa meitä luottamaan itseensä. Hän muovaa ja muotoilee luonteemme oman tahtonsa mu-kaan. PP 223.4

Edes kaikki saatanalliset voimat eivät pysty voittamaan yhtäkään sielua, joka yksinkertaisen luottavasti jättäytyy Kristukselle. “Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin” (Jes. 40: 29). ³⁹ PP 223.5