Päivästä Päivään

HENKI SIELUN TEMPPELISSÄ, 4. heinäkuuta

»Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?» 1 Kor. 3:16. PP 210.1

Jumalan tarkoitus iankaikkisista ajoista oli, että jokainen luotu kirkkaasta, pyhästä serafista ihmiseen asti, olisi temppeli, jossa Luoja asuisi. Synnin tähden ihmiskunta lakkasi olemas ta Jumalan temppelinä. Synnin pimentämänä ja tahraamana, ihmissydän ei enää ilmaissut Jumalan kunniaa. Mutta Jumalan Pojan tullessa lihaksi taivaan tarkoitus täyttyi. Jumala ottaa asuntonsa ihmisessä, ja pelastavan armon kautta ihmissydämestä tulee jälleen hänen temppelinsä. Jumalan tarkoitus oli, että Jerusalemin temppeli alituiseen muistuttaisi siitä korkeasta asemasta, jonka jokainen sielu voi saavuttaa. Mutta juutalaiset eivät ymmärtäneet sen rakennuksen merkitystä, josta he niin suuresti ylpeilivät. He eivät antautuneet pyhinä temppeleinä Jumalan Hengen asuttaviksi. Jerusalemin temppelin esikartanot, jotka olivat täynnä melua ja epäpyhää kaupankäyntiä, kuvasivat liiankin hyvin sydämen temppeliä . Puhdistaessaan temppelin maailmallisista ostajista ja myyjistä Jeesus osoitti tehtävänsä olevan puhdistaa sydän synnin saastutuksesta itsekkäistä himoista ja pahoista tavoista, jotka turmelevat sielun. - PP 210.2

Ei kukaan ihminen voi omalla voimallaan ajaa pois sitä pahaa joukkoa, joka on vallannut sydämen. Vain Kristus voi puhdistaa sielun temppelin. Mutta hän ei väkisin pyri sisään. Hän ei tule sydämeen, kuten muinoin temppeliin, vaan hän sanoo: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle.” Ilm. 3: 20. Hän tulee eikä vain yhdeksi päiväksi sillä hän sanoo: “Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ... ja he ovat minun kansani.” 2 Kor. 6: 16. Hänen läsnäolonsa puhdistaa ja pyhittää sielun, niin että se on pyhä temppeli Herralle ja “Jumalan asumus Hengessä”. Ef. 2: 21, 22. ⁸ PP 210.3

Herra on halukkaampi antamaan Pyhän Hengen palvelijoilleen kuin vanhemmat ovat halukkaita antamaan hyviä lahjoja lapsilleen. ⁹ PP 210.4