Päivästä Päivään

ELÄMÄN ANTAJA TULEE, 28. kesäkuuta

»Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.»Job 14: 14. PP 202.1

Ensimmäisessä ylösnousemuksessa elämän Antaja kutsuu esiin ne, jotka hän on ottanut omikseen. Siihen riemulliseen! voitonhetkeen saakka, jolloin viimeinen pasuuna kajahtaa ja tuo valtaisa joukko astuu esiin haudoistaan iankaikkiseen voittoon, on jokainen nukkuva pyhä pysyvä turvassa ja varjeltuna kuin kallisarvoinen jalokivi, jonka Jumala tuntee nimeltä. Koska Vapahtaja heidän eläessään pysyi heissä ja koska he osallistuivat jumalallisesta luonnosta, hän herättää heidät voimallaan kuolleista. ⁷⁹ PP 202.2

Hartaimmat toiveemme raukeavat täällä usein. Kuolema riistää meiltä rakkaitamme. Suljemme heidän silmänsä ja laskemme heidät näkyvistämme hautaan. Mutta toivo rohkaisee meitä. Emme eroa lopullisesti, vaan tapaamme jälleen rakkaamme, jotka nukkuvat Jeesuksessa. He palaavat jälleen vihollisen maasta. Elämän Antaja tulee. Lukematon määrä pyhiä enkeleitä saattaa häntä matkallaan. Hän katkoo kuoleman siteen, murtaa haudan kahleet, ja nuo rakkaat vangit astuvat esiin terveinä ja kuolemattoman kauniina. ⁸⁰ PP 202.3

Persoonallinen henkilöllisyytemme säilyy ylösnousemuksessa, joskaan ei samoista aineosista tai aineksista koostuneena kuin hautaan laskettaessa. Ylösnousemuksessa on jokaisella oleva oma luonteensa. Omana aikanaan Jumala kutsuu esiin kuolleet, puhaltaen heihin jälleen elämän hengen ja tehden kuivat luut eläviksi. ⁸¹ PP 202.4

Perhe pääsee jälleen yhtymään. Katsellessamme vainajiamme voimme ajatella sitä aamua, jolloin Jumalan pasuuna soi “ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme” (1 Kor. 15: 52). ⁸² PP 202.5

Synnin kirouksen viimeisetkin jäljet poistetaan ja Kristuksen uskolliset palvelijat esiintyvät ‘pyhässä kaunistuksessa’, heijastaen hengessään, sielussaan ja ruumiissaan Herransa täydellistä kuvaa. ⁸³ PP 202.6

Olemmeko niin valmiita, että jos vaivumme kuolon uneen, voimme tehdä sen niin, että meillä on toivo Jeesuksessa Kristuksessa? ⁸⁴ PP 202.7