Päivästä Päivään

ELÄMÄN YLÖSNOUSEMUS, 26. kesäkuuta

»Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.» 1 Tess. 4: 14. PP 200.1

Uskovalle Kristus on ylösnousemus ja elämä. Vapahtajan välityksellä saadaan takaisin synnin kautta menetetty elämä, sillä hänellä on elämä itsessään herättääkseen, kenet hän tah too. Hänellä on oikeus antaa kuolemattomuus. Hän ottaa jäl leen elämän, jonka hän ihmisenä antoi, ja antaa sen ihmi-sille. ⁷¹ PP 200.2

Kun Kristus tulee kokoamaan luokseen ne, jotka ovat olleet uskollisia, kajahtaa viimeisen pasuunan ääni, joka kuuluu kaikkialla maassa, korkeimpien vuorten huipuilta syvimpien kaivosten sopukoihin. Myös vanhurskaat kuolleet kuulevat viimeisen pasuunan äänen ja tulevat esiin haudoistaan. ⁷² PP 200.3

Kaikki nousevat haudoistaan saman kokoisina kuin he olivat niihin pantaessa. Aadam, joka seisoo ylösnousseiden joukossa, on suuri ja ylevä, vain vähän pienempi kuin Jumalan Poika. Hän on huomattava vastakohta myöhempiin sukupolviin kuuluville; ja tämä jo yksinään osoittaa, miten paljon ihmiskunta on huonontunut alkuperästään. Mutta kaikki nousevat ylös ikuisen nuoruuden virkeydessä ja voimassa. Synnin saastuttama, kuolevainen, turmeltuva, vailla kauneutta oleva muoto tulee täydelliseksi, kauniiksi ja kuolemattomaksi. Saaden pääsyn elämän puulle kauan sitten menetetyssä Eedenissä lunastetut kasvavat saman kokoisiksi, kuin ihmiset olivat alkuperäisessä onnellisessa tilassaan. PP 200.4

Elossa olevat pyhät muutetaan “yhtäkkiä, silmänräpäyksessä”. Jumalan äänen kuuluessa heidät kirkastettiin. Nyt he tulevat kuolemattomiksi, ja yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa heidät temmataan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Pyhät enkelit kantavat pienet lapset heidän äitiensä syliin. Ystävät, jotka ovat kauan olleet kuoleman erottamina, yhtyvät, eivätkä enää koskaan eroa, vaan ilolauluja laulaen nousevat yhdessä ylös Jumalan kaupunkiin. ⁷³ PP 200.5

Kaikki rakkaat vainajamme, vanhurskaasta Aabelista aina viimeiseen kuolevaan pyhään asti, heräävät ihanaan kuolemattomaan elämään. ⁷⁴ PP 200.6