Päivästä Päivään

VAIN YKSI ELINAIKA, 10. kesäkuuta

»Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ‘Nämä eivät minua miellytä.’» Saarn. 12: 1. PP 184.1

Elämä on jotakin selittämätöntä ja pyhää. Se ilmentää Jumalaa itseään, kaiken elämän lähdettä. Kallisarvoiset ovat sen suomat tilaisuudet, ja niitä tulisi käyttää vakaviin tarkoituksiin. Jos ne menetetään, menetetään ne ainiaaksi. PP 184.2

Jumala asettaa eteemme iankaikkisuuden vakavine tosiasioineen ja antaa meille käsityksen kuolemattomista ja ka-toamattomista asioista. Hän lahjoittaa meille kallisarvoisia, jalostavia totuuksia, jotta me voisimme edetä turvallisella ja varmalla tiellä kohti päämäärää, jota kannattaa tavoitella kai-kin voimin. PP 184.3

Jumala katsoo oman luomansa pienen siemenen sisään, ja näkee siihen kätkeytyneen kauniin kukan, pensaan tai korkean, tuuhean puun. Samalla tavalla hän näkee jokaiseen ihmisolentoon kätkeytyneet mahdollisuudetkin. Meidän elämällämme täällä on määrätty tarkoitus. Jumala on antanut suunnitelmansa elämäämme varten, ja hän toivoisi meidän saavuttavan korkeimman kehitysasteen. PP 184.4

Hän toivoo, että me jatkuvasti kasvaisimme pyhyydessä, onnessa ja kuntoisuudessa. Kaikki omaavat kykyjä, joita hei-dän on opittava pitämään pyhinä lahjoina, arvioimaan Herran lahjoina ja käyttämään oikealla tavalla. Hän toivoo nuorison kehittävän kaikkia lahjojaan ja käyttävän kaikkia kykyjään. Hän toivoo heidän ilolla nauttivan kaikesta, mikä on hyödyllistä ja kallisarvoista tässä elämässä, olevan hyviä ihmisiä ja tekevän hyvää ja kokoavan aarteita taivaan aarre-aittaan tulevaa elämää varten. PP 184.5

Heidän pyrkimyksenään tulisi olla edistyä kaikessa, mikä on epäitsekästä, ylevää ja jaloa. Katsokoot he Kristukseen esi-kuvanaan, jonka mukaan heidän on muovauduttava. Heidän on vaalittava samaa pyhää pyrkimystä, jota Kristus ilmensi elämässään pyrkimystä oman elämänsä vaikutuksesta saada maailma paremmaksi. Tähän työhön me olemme saaneet kutsun. ²⁴ PP 184.6

Meidän on suotu elää vain kerran, joten jokaisen mielessä tulisi väikkyä kysymys: Kuinka voin käyttää elämäni niin, että se tuottaa suurimman hyödyn, ja kuinka voin tehdä eniten Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten siunaukseksi? ²⁵ PP 184.7