Päivästä Päivään

RAHAN TODELLINEN ARVO, 3. kesäkuuta

»Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.» Sanani. 3: 9, 10. PP 177.1

Raamattu opettaa, että Jumalalla, joka on antanut meille kaikki saamamme lahjat, on niitä kaikkia koskeva vaatimus. Tämä vaatimus meidän tulisi ensisijaisesti ottaa huomioon ja sen kunnioittajat saavat kaikki erityisen siunauksen. PP 177.2

Tätä periaatetta voi todeta Jumalan noudattavan kaikissa yhteyksissään ihmisten kanssa. Herra sijoitti ensimmäiset vanhempamme Eedenin paratiisiin. Hän ympäröi heidät kaikella, mikä saattoi edistää heidän onneaan, ja hän vaati heitä tunnustamaan hänet kaiken omistajaksi. Kaikki puut olivat hänen kasvattamiaan. Niitä oli ihana katsella ja niistä oli hyvä syödä. Mutta niiden joukkoon hän asetti yhden rajoituksen. Kaikista muista saivat Aadam ja Eeva syödä vapaasti, mutta tästä ainoasta puusta Jumala sanoi: “Älä syö.” Näin koeteltiin heidän kiitollisuuttaan ja kuuliaisuuttaan Jumalaa kohtaan. PP 177.3

Samoin Herra on suonut meille taivaan kalleimman aarteen antamalla meille Jeesuksen. Hänen kanssaan hän on antanut meille kaikkea runsaasti nautittavaksemme. ⁵ PP 177.4

Jumala uskoo ihmisille varoja. Hän antaa heille voiman hankkia rikkautta. - PP 177.5

Emme ole saaneet rahaamme lisätäksemme sillä omaa kunniaamme. Uskollisina palvelijoina meidän tulee käyttää sitä Jumalan kunniaksi ja kirkastamiseksi. Eräiden mielestä vain osa heidän varoistaan on Herran. Erotettuaan osan uskonnol-lisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin he pitävät loppuosaa omanaan, jota he saavat käyttää mielensä mukaan. Mutta tässä he erehtyvät. Kaikki hallussamme oleva on Herran, ja olemme vastuussa hänelle sen käytöstä. Jokaisen pennin käyttö ilmaisee, rakastammeko Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. PP 177.6

Rahan arvo on suuri, koska sillä voidaan tehdä paljon hyvää. Jumalan lasten käsissä se merkitsee ruokaa nälkäisille, juomaa janoisille ja vaatteita alastomille. Mutta raha ei ole arvoltaan hiekkaa kummempaa, ellei sitä käytetä tyydyttämään elämän välttämättömiä tarpeita, siunaamaan toisia ja edistämään Kristuksen asiaa. ⁶ PP 177.7