Päivästä Päivään

JEESUSTA HÄPEÄMÄTTÄ, 27. toukokuuta

»Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.» Room. 1: 16. PP 167.1

Monilla nuorilla ei ole Kristuksen Henkeä. Heidän sydämessään ei ole Jumalan rakkautta ja siksi kaikki luonnolliset pyyteet ovat heissä voitolla Jumalan Hengen ja pelastuksen asemesta. PP 167.2

Ne, joilla todella on Jeesuksen uskonto, eivät häpeä eivätkä pelkää kantaa ristiä niiden nähden, jotka ovat heitä kokeneempia. Jos he vilpittömästi haluavat elää oikein, niin he tahtovat vastaanottaa kaiken sen avun, minkä voivat saada vanhemmilta kristityiltä. Ilomielin he sallivat heidän auttaa itseään; Jumalan rakkauden lämmittämät sydämet eivät vähästä häiriinny kristillisessä vaelluksessaan. He puhuvat siitä, mitä Jumalan Henki vaikuttaa sisälläpäin. Se ilmenee heidän lauluissaan ja rukouksissaan. Uskonnon ja pyhän elämän puute tekee nuoret vastahakoisiksi. Heidän elämänsä tuomitsee heidät. He tietävät, etteivät he elä, niinkuin kris-tittyjen pitäisi, ja senvuoksi he eivät luota Jumalaan eivätkä seurakuntaan. ⁸⁹ PP 167.3

Meidän pitäisi puhua Jumalan armosta ja laupeudesta sekä Vapahtajamme rakkauden verrattomasta syvyydestä. Meidän tulisi sanoillamme kiittää ja ylistää häntä. Jos mieli ja sydän on täynnä Jumalan rakkautta, silloin se ilmenee myös keskustelussa. Silloin meidän ei ole vaikea kuvata hengellisiä vaikutelmiamme. ⁹⁰ PP 167.4

Älkää koskaan hävetkö uskoanne; älköön teitä koskaan löydettäkö vihollisen puolelta. “Te olette maailman valkeus” (Matt. 5: 14). Ilmaiskaa uskonne kallisarvoisena totuutena, joka kaikilla pitäisi olla ja kaikilla täytyy olla pelastuakseen. Meidän tulisi kilvoitella hyvä uskon kilvoitus ja olla “lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä” (1 Kor. 15: 58). ⁹¹ PP 167.5

Hurskaan elämän luonnollinen, tiedostamaton vaikutus on vakuuttavin saarna, joka voidaan pitää kristillisyyden puo-lesta. Todisteet, vaikka ne olisivatkin kiistämättömiä, saattavat synnyttää vain vastustusta; mutta hurskaassa esimerkissä on voimaa, jota on mahdotonta kokonaan torjua. ⁹² PP 167.6