Päivästä Päivään

MILLOIN UUDELLEEN KASTAMINEN ON AIHEELLISTA, 22. toukokuuta

»Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.» Ap.t. 22: 16. PP 162.1

Nykyään on monia, jotka tahtomattaan ovat loukanneet yhtä Jumalan lain kohtaa. Kun heitä valistetaan ja kun omatunto pääsee perille neljännen käskyn vaatimuksista, he ymmärtävät olevansa syntisiä Jumalan edessä. “Synti on laittomuus”, ja joka “rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (1 Joh. 3: 4; Jaak. 2: 10). PP 162.2

Vilpitön totuuden etsijä ei puolustele rikkomustaan sillä, ettei hän ollut tietoinen laista. Tieto siitä oli hänen ulottuvillaan. Jumalan Sana on selvä, ja Kristus on kehottanut häntä tutkimaan kirjoituksia. Hän kunnioittaa Jumalan lakia pyhänä, vanhurskaana ja hyvänä ja katuu rikkomustaan. Uskossa hän vetoaa Kristuksen sovitusvereen ja tarttuu anteeksiannon lupaukseen. Hänen aikaisempi kasteensa ei tyydytä häntä nyt. Hän on huomannut itsensä syntiseksi ja Jumalan lain tuomitsemaksi. Hän on kokenut uudelleen kuolleensa synnille, ja hän toivoo tulevansa jälleen haudatuksi Kristuksen kanssa kasteessa, jotta voisi nousta vaeltamaan uudessa elämässä. - PP 162.3

Tästä asiasta on jokaisen omakohtaisesti ja tunnontarkasti harkiten muodostettava oma käsityksensä Jumalan pelossa. Tähän kehottaminen ei kuulu kenellekään muulle kuin Jumalalle; suokaa Jumalalle tilaisuus vaikuttaa Pyhän Hen-kensä kautta ihmisten mieleen, niin että asianomainen tulee tästä askeleesta täysin vakuuttuneeksi ja tyydytetyksi. Sitä [uudelleen kastamista] tulee pitää suurena etuoikeutena ja siunauksena, ja jos kaikilla uudestaan kastettavilla on tästä aiheesta oikea käsitys, he tulevat sitä sellaisena pitämäänkin. ⁷² PP 162.4

Jokaisen kristityn etuoikeus ja velvollisuus on omistaa rikas kokemus jumalallisissa asioissa. Jeesus sanoo: “Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8: 12. Jokainen uskon ja kuuliaisuuden askel saattaa sielun läheisempään yhteyteen maailman valkeuden kanssa, jossa “ei ole mitään pimeyttä”. ⁷³ PP 162.5