Päivästä Päivään

SAAMME ANTEEKSI NIIN KUIN ANNAMME ANTEEKSI, 5. toukokuuta

»Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.» Matt. 7: 2. PP 145.1

Me voimme saada anteeksiannon Jumalalta vain antaessamme itse anteeksi muille. Juuri Jumalan rakkaus vetää meitä hänen puoleensa, eikä tuo rakkaus voi koskettaa sydäntämme herättämättä meissä rakkautta lähimmäisiimme. PP 145.2

Päätettyään Herran rukouksen Jeesus lisäsi: “Jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän taivaallinen Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Leppymätön ihminen tukkii sen ainoan kanavan, jonka kautta Jumalan armo voi virrata hänelle. Meidän ei pidä ajatella, että jos ne, jotka ovat tehneet meille vääryyttä, eivät tunnusta rikkomustaan, meillä on oikeus pidättää anteeksiantomme heiltä. Epäilemättä on heidän velvollisuutensa nöyryyttää sydämensä katuen ja syntinsä tunnustaen, mutta meillä tulee olla armah-tavainen mieli niitä kohtaan, jotka ovat rikkoneet meitä vas-taan, tunnustivatpa he syyllisyytensä tai ei. ¹⁵ PP 145.3

Mikään ei oikeuta olemaan anteeksiantamaton. Joka on armoton toisia kohtaan, osoittaa itse jääneensä vaille Jumalan anteeksiantavaa armoa. Anteeksiannossaan Jumala vetää eksyneen sydämen lähelle suurta ja äärettömästi rakastavaa sydäntään. Jumalallinen sääli tulvii syntisen sydämeen ja hänestä toisiin. - PP 145.4

Ei meille anneta anteeksi, koska mekin annamme anteeksi, vaan niin kuin mekin annamme anteeksi. Kaikki anteeksianto perustuu Jumalan ansaitsemattomaan rakkauteen, mutta oma asenteemme toisia kohtaan ilmaisee, olemmeko osallistuneet tuosta rakkaudesta. Siksi Kristus sanookin: “Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan.”¹⁶ PP 145.5

Anna Kristuksen, joka on jumalallinen elämä, asua itsessäsi ja sinun kauttasi ilmaista tuota taivaallista rakkautta, joka antaa toivoa toivottomalle ja vuodattaa taivaan rauhaa synninsairaisiin sydämiin. Me saamme lähestyä Jumalaa vain sillä ehdolla, että tullessamme itse osallisiksi hänen laupeudestaan me tahdomme puolestamme ilmaista hänen armoaan muille. ¹⁷ PP 145.6